Mies makaa ensiapupaareilla viltillä paeitettynä hälytysajoneuvossa. Kaksi henkilöä auttaa häntä.
Leo Virolainen ensiapuharjoituksessa vuonna 1993. Hädässä olevien auttaminen on motivoinut Virolaista pitkällä palokuntauralla. Kuva: Leo Virolaisen kotialbumi

”Se todella lämmittää mieltä, kun palokunta saa positiivista palautetta hyvin hoidetusta tehtävästä”, sanoo sopimuspalokuntansa voimahahmo, kärköläläinen Leo Virolainen. Halu auttaa on tärkeä motivoiva tekijä monelle sopimuspalokuntalaiselle ja niin myös Järvelän VPK:n päällikölle Leo Virolaiselle, 55.

Miten ja koska tulit mukaan palokuntatoimintaan?

”Liityin Järvelän VPK:n nuoriso-osastoon 1977 ja pääsin palopäällikön erikoisluvalla hälytysosastoon 16-vuotiaana vuonna 1983. Koskisen Oy:n sahan paloa kun katseltiin koulun ikkunoista 1976, se sai meissä pienissä koululaisissa syttymään kipinän palokuntaan liittymisestä. Ja kun seuraavana vuonna täytettiin 10 vuotta, sinä kesänä meitä liittyi aikamoinen joukko samanikäisiä poikia nuoriso-osastoon.”

Mikä toiminnassa innostaa eniten?

”Kyllä se on toisten hädässä olevien auttaminen. Meillä hälytyksen saaneilla pelastajilla ei ole mitään hätää, asiakkaat ovat ne keillä on, ja heille sattuneen onnettomuuden tai muun hädän johdosta meidät on yleensäkin hälytetty heitä auttamaan.”

Millaista oppia olet saanut?

”Paljon sellaista oppia on tarttunut matkaan vuosien saatossa, joista on hyötyä myös siviilielämässä. Ensimmäisenä tulee mieleen ensiapuun ja narusolmuihin liittyvät opit. Ja tietenkin vain palokunnalla oleva erikoiskalusto ja sen käyttö.”

Mikä on lempiasiasi tai -tilanteesi palokunnassa?

”Totta kai se on se, kun palokunta saa positiivista palautetta jälkikäteen hyvin hoidetusta tehtävästä. Näin on nyt käynyt viimeisen vuoden aikana muutaman ensivastehälytyksen jälkeen, ja se todella lämmittää mieltä, että se oppi mitä ollaan erilaisissa koulutuksissa saatu, on mennyt hyvin perille.”

Mitä muut eivät sopimuspalokunnista tiedä?

”Monet tavalliset kuntalaiset luulevat, että esim. meillä Kärkölässä on paloasemalla aina joku päivystämässä. Lisäksi luullaan, että palokuntatoiminta on sellaista, että siihen osallistutaan vain silloin, kun itselle sopii tai itseä huvittaa. Nykypäivänä valmiuspalokunnan toiminnassa vapaaehtoista ei ole muu kuin liittyminen. Homma on sitovaa ja kyllä monet muut menot joutuvat usein väistymään palokuntahommien, etenkin hälytysten, tieltä.”

Millaisiin ihmisiin olet tutustunut?

”Hyvin monenlaisiin ja suureen joukkoon erilaisia ihmisiä. Osan kanssa ollaan paljon tekemisissä myös palokunnan ulkopuolella ja heistä on tullut hyviä kavereita. Sitten on taas niitä, joiden kanssa nähdään vain paloasemalla harjoitusten ja hälytysten yhteydessä.”

Onko palokuntatoiminta vaikuttanut ammatinvalintaasi tai tulevaisuuden suunnitelmiisi?

”Ei sitten lopulta vaikuttanut ammatinvalintaan. Armeijan jälkeen 1988 kävin kysymässä kesätöitä silloiselta Hollolan palolaitokselta, mutta Heimo Pyyhtiä ei ottanut nuorta pojanjolppia töihin ja niin haaveet palomiehen urasta hieman hiipuivat. Lisäksi erinäisten syiden johdosta päädyin jatkamaan isäni perustamaa ohjelmistoyritystä, ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen.”

Oletko ollut mukana valtakunnallisissa tai kansainvälisissä tapaamisissa?

”En ole sen suuremmin ollut edellä mainituissa tapahtumissa kuin ainoastaan tavallisena vieraana 1991 Lappeenrannassa järjestetyissä CTIF:n nuorisokilpailuissa.”

Kerro jokin erityisesti mieleen sattumus palokunnassa.

”Paljonhan erilaisia sattumuksia on vuosien varrella ollut – niin hyviä kuin huonojakin. Tämä nyt ei ole varsinaisesti mikään sattumus, mutta edellä mainittu reissu Lappeenrantaan 1991 on jäänyt hyvin mieleen ja siellä sattuneita juttuja on muisteltu monesti.
Nykyisin Paavolassa ruiskumestarina toimiva Tommi Kittelä vaikutti tuolloin vielä Järvelän VPK:ssa, ja hän oli joutunut edellä mainittuun kisaorganisaatioon ”töihin” ilmeisesti isänsä velvoittamana (Lappeenrannan silloinen palopäällikkö) ja meni tapahtumapaikalle palokunnan miehistöautolla jo alkuviikosta. Hän sai puhuttua meitä palokuntalaisia mukaan kesäretkelle, ja niin meitä lähti kuuden henkilön joukko junalla perässä.
Olimme varanneet mökin parin kilometrin päästä kaupungin keskustasta, ja samalla mökkialueella oli myös joukko Lahden VPK:n palokuntalaisia sekä ryhmä saksalaisia palokunta-aktiiveja. Ja kuten arvata saattaa, niin noina päivinä sattui ja tapahtui yhtä sun toista hauskaa eikä kielimuurikaan haitannut hauskanpitoa.
Viimeisenä iltana pidetty suuri palokuntajuhla Lappeenrannan satamassa suuressa teltassa on jäänyt mieleen kansainvälisestä meiningistä. Teltta oli turvoksissa palokuntalaisia ja ulkomaan vieraiden ansiosta laulu raikasi. Kyllä siinä oli jäykät suomalaiset ihmeissään.

Juttusarjassa esitellään Päijät-Hämeen sopimuspalokuntalaisia
Lue myös
Marisa Granlund: Maaseutu tarvitsee sopimuspalokuntia
Janne Luonela: Joskus on ajettu pillit soiden väärään suuntaan
Niklas Rytilahti: Palokunnassa on hauskaa ja monipuolista

Sopimuspalokunnissa on tarjolla monenlaisia tehtäviä eri-ikäisille. Osa järjestää toimintaa myös nuorille. Tutustu toimintaan ja ole rohkeasti yhteydessä lähimpään palokuntaan: Päijät-Hämeen sopimuspalokunnat

Yleistä tietoa sopimuspalokunnista

Valkoiseen paitapuseroon, jossa pelastuslaitoksen olkatunnus, pukeutunut mies naulaa vihreä-sini-punaista lippua salkoon.
Palokunnan lippua naulaamassa 1997. Kuva: Leo Virolaisen kotialbumi
Harmaaraidalliseen paitaan pukeutunut vaalea mies parrassa.
Järvelän VPK:n päällikkö Leo Virolainen on saanut palokunnassa taitoja, joista on ollut hyötyä myös arjessa. ”Paljon sellaista oppia on tarttunut matkaan vuosien saatossa, joista on hyötyä myös siviilielämässä”, hän sanoo. Kuva: Leo Virolaisen kotialbumi
Siniseen sammutusasuun ja punaiseen kypärään pukeutunut mies keskittyneenä paloautossa istumassa. Takana toinen hälytysajoneuvo.
Leo Virolainen on päätynyt useilla hälytystehtävillä myös uutisiin. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat